– Tulin Irakista Suomeen 2015 eikä minulla ollut papereita minulla ei ollut mitään. Tulin Pohjois-Suomesta suoraan Kuopioon vastaanottokeskukseen.
Näin Ahmed Farhanee aloittaa kertomaan tarinaansa. Irakissa hän oli työskennellyt elektroniikka teknikkona Suomessa tulevaisuus oli auki. Kaikki oli uutta. Eräänä päivänä vastaanottokeskukseen tuli vanhempi mies joka tarvitsi apua tavaroiden kantamisessa.
– Hänellä oli remontti ja hän tarvitsi apua. Sanoin että minä tulen eikä se maksa mitään. Puhuimme englantia sillä en osannut vielä suomea. Halusin oppia suomen kieltä ja niin hän kirjoitti papereille sanoja: katto ovi lattia ja seuraavalla viikolla hän kysyi minulta mitä sanat olivat. Niin aloin oppia.
Ahmed kutsuu miestä ”suomalaiseksi isäksi” ja hänen vaimoaan ”suomalaiseksi äidiksi”. Remontti loppui ja samaan aikaan Ahmed muiden vastaanottokeskuksen asukkaiden kanssa sai tiedon keskuksen sulkemisesta.
– Kysyin suomalaiselta isältä mitä voisin tehdä sillä en halunnut muuttaa Kuopiosta. Hän näytti yhtä huonetta ja sanoi tämä on sinun huoneesi ja toista huonetta ja sanoi tämä on sinun kaverin huone. Minä ja ystäväni Mahdi saimme asua heidän luonaan. Hän sanoi että vuokraa ei tarvitse maksaa sillä he ovat jo vanhoja ja tarvitsevat apua. Asuimme näin yhden vuoden.
Tuon vuoden aikana ehti tapahtua paljon. Ahmedin ”suomalainen isä” ehdotti miehille leipomon perustamista huomattuaan miten taitavia nämä olivat irakilaisten piirakoiden tekemisessä. Kuopiolaisten ystävien tuella leipomon perustaminen onnistui ja piirakoita myytiin Kuopion Kauppahallin lisäksi useissa kaupoissa.
– Sain oleskeluluvan 2018 ja menin suomen kielen kurssille. Seuraavana vuonna sain perheeni Suomeen.
Ahmed hymyilee. Perheestä erossa eläminen oli ollut raskasta.
– En nähnyt perhettäni kolmeen vuoteen kahteen kuukauteen 20 päivään ja neljään tuntiin. Se oli tosi vaikeaa. Kun he tulivat olin niin iloinen! Kaikki suomalaiset kaverini jotka tiesivät tilanteeni itkivät. He olivat onnellisia puolestamme.
Vaimon ja viiden lapsen elämä on lähtenyt sujumaan Kuopiossa hyvin. Neljä lapsista on peruskoulussa ja joulukuussa syntynyt vauva vielä kotona äidin kanssa.
– Lapset oppivat nopeammin kuin minä! Kaksi lapsista puhuu jo puhekieltä koska heillä on kavereita jotka puhuvat niin. Vaimoni on tosi hyvä kampaaja. Hän haluaa oppia suomen kieltä niin paljon että voi työskennellä täällä. Meillä on tosi hyvä perhe! Olen iloinen.
Ylpeys ja ilo perheen yhdessä olosta kuultaa sekä Ahmedin sanoista että olemuksesta. Joulukuussa 2019 Ahmed aloitti puhtauspalvelualan opinnot Savon ammattiopistossa. Hän puhuu arvostavasti opettajistaan ja uudesta ammattialastaan.
– Minulla on nyt harjoittelu yritys: Ahmetti Palvelut siivous ja puhtaanapito. Kun valmistun haluan perustaa oikean yrityksen ja ehkä voin auttaa muitakin työllistymään. Olen oppinut paljon ja tiedän mitä pitää ottaa huomioon asiakastyössä. On tärkeää että siivoojaan voi luottaa. Opettajat ovat todellisia ammattilaisia ja olen kuunnellut heitä tarkasti koska haluan itsekin olla ammattilainen.
Ahmedin kokemuksen mukaan sosiaalisuus ja kysyminen auttavat löytämään suomalaisia kavereita ja oppimaan niin kieltä kuin kulttuuriakin.
– Minulla on paljon erilaisia kavereita täällä ja joidenkin kanssa tapaamme perheiden kanssa. Olen saanut heiltä paljon apua myös yritys asioissa ja on tärkeää että voin kysyä suomalaista säännöistä ja laeista koska en tiedä niistä. Ei myöskään kannata pelätä että puhuu väärin. Vain puhumalla voi oppia kieltä. Suomalaiset auttavat kyllä ja kunnioitan sitä!
Kirjoittaja Heli Suutari
Amos – Ammattiosaajat maailmalta moninaistuva työelämä // 2020-2022
Tutustu myös aiempiin tarinoihin:
Tomin tarina Älä tuomitse ennen kuin tutustut | Savon ammattiopisto (sakky.fi)
Marikan tarina Oikeudenmukaisuus koskee kaikkia | Savon ammattiopisto (sakky.fi)
Rayn tarina Älä pelkää metallialaa! | Savon ammattiopisto (sakky.fi)
Simon tarina Taitava mutta ei valmis | Savon ammattiopisto (sakky.fi)
Husamin tarina Uuden elämän äärellä | Savon ammattiopisto (sakky.fi)