Kokouskäytänteiden kirjoa

5.11.2021

Oikeus osata

 

Viime kirjoituksessani lupailin, että aukaisisin lyhyesti oppimiani kokouskäytänteiden varioimismahdollisuuksia. Kaikenlaisessa kehittämistyössä on osattava luovia erilaisten tapaamisten, kokousten, työryhmien, työaikojen jne. vaihtelevissa olosuhteissa, mutta myös osata tehdä työtä itseohjautuvasti asioiden eteenpäin saattamiseksi. Joskus jokin tilanne voi vaatia yhteydenpitoa tai ottautumista normaalin virka-/työajan ulkopuolella haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi. Itse olen kokenut tämän kuitenkin rikkautena ja mahdollisuutena – työtä voi tehdä silloin kun sille on luontainen tarve. Tämä on korostunut etenkin nyt etätyömahdollisuuksien aikakautena.

Yhtenä mieluisimmista palaveritavoista itselleni on pitää tapaamisia luonnossa tavalla tai toisella. Olkoon tämä toteutustapa tässä kirjoituksessa nimeltään vaikka skutsimiittinki. Joskus nimittäin tapaamisia on pidetty livenä lenkkeillen, kuten esimerkiksi alla olevassa kuvassa näkyvän Sylvi-koiran (tai ehkä kuitenkin hänen omistajansa) kanssa, toisinaan eri etäyhteyksillä. Ajatus kulkee kirkkaampana, kun samalla voi liikkua ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja luonnon voimaannuttavista vaikutuksista. Toki tämä toteutustapa ei toimi kaikkiin palavereihin, mutta kun mukana on puhelin, josta löytyy sanelin, niin kaikki muistiinpanot voi tehdä lennosta puhumalla ne talteen ja myöhemmin niihin voi palata.

Kuvassa viiden yksittäisen kuvan kokoelma, jossa ylhäällä kaksi isompaa kuvaa ja alhaalla kolme pienempää kuvaa. Kuvissa ylhäällä vasemmalla blogin kirjoittaja on tietokoneen ääressä Hop Lopissa maski kasvoillaan ja ylhäällä oikealla hän on puhuu hands freehen. Alhaalla vasemmalla on aurinkoinen kuva ruskaisesta Kallaveden rannasta, keskellä lähikuva tylsistyneestä blogin kirjoittajasta head set päässä, ja oikeassa alakulmassa kuva beagle-Sylvistä
Konstit on monet, sanoi kissa kun...

Toisen itselleni uudenlaisen palaverityypin nimeän tässä ja nyt sattumamiittingiksi. Tai voisipa tuo olla myös tsägä-palis. Siinä uusia yhteistyökuvioita saattaa saada alulle ihan arkipäiväisissä tilanteissa, vaikkapa perheen kanssa kaupungilla laahustaessa. Olen kokenut, että kun ensikohtaaminen tapahtuu luonnollisessa ympäristössä yllättäen, niin tapaamiseen tulee paljon piirteitä, jotka voivat edesauttaa merkittävästi uuden alkua. Näissä tilanteissa ei mennä tittelit edellä, vaan ollaan inhimillisesti asian äärellä. Tällaiset palaverit eivät myöskään voi olla ainoita tapoja edesauttaa oman työn etenemistä, mutta joskus ei ole syytä välttää tsägä-paliksen syntyä vain siksi, että se tapahtuu työajan ulkopuolella.

Toki kokouksia ja tapaamisia pidetään yleisimmin normaalimmilla työskentelytavoilla, eli pönöttämällä. Pöydän ääressä pönöttäen, teams- ja zoom- yhteyksien äärellä pönöttämällä operoiden (jopa kolmella laitteella yhtä aikaa) ja näitä kahta pönötystapaa yhdistelemällä. Tarkoitus pyhittäköön keinot, vai miten se nyt meni. Pönötyspalaverit tuppaavat pidemmiten passivoimaan, niin olen huomannut että olen tietoisesti koittanut korvata niitä esimerkiksi skutsi-miittingeillä.

Yhtä lailla, kun olen saanut oppia erilaisia kokouskäytänteitä, niin myös erilaiset ja uudet työkäytänteet ja –sisällöt ovat tulleet tutuksi. Voitaisiinko näitä nimittää tässä yhteydessä vaikka oman elämänsä työkalupakin päivittämiseksi – voitaisiinpa hyvinkin! Nimittäin oman elämäni työkalupakkiin olen saanut, ja tulen varmasti saamaan uusia välineitä roppakaupalla! Tässä Oikeus Osata- / Nivus- hankkeessa olen paraatipaikalla kehittämässä koko valtakunnan, mutta myös Pohjois-Savon ammatillisen koulutuksen vaativaa erityistä tukea, valtakunnallisia oppi- ja ohjausmateriaaleja, tulevaa Tuva-koulutusta…, eli oppimassa ja omaksumassa milloin mitäkin ja milloin missäkin. Koko ajan saan oppia ympäröiviltä ihmisiltä uusia asioita ja näkökulmia. Näitä opettavaisia ihmisiä ovat, niin ammattilaiset eri verkostoissa, kuin ennen kaikkea opiskelijat jotka opastavat minua arjen näkökulmasta. Voidaan siis todeta, että elelen työni kautta erittäin silmiä aukaisevaa ja avartavaa aikaa. Toivottavasti kaikki kaavaillut uudet päänavaukset toteutuvat, koska niistä olisi enemmän kuin mukava kirjoittaa tulevaisuudessa. Nyt vielä joistain asioista pitää olla hissun kissun, malttaa mielensä ja toivoa että asiat etenevät suotuisasti. Ja hei, joulu tulla jollottaa! – tätä julkaistessa aattoon on enää 49 päivää, kirjoittaja on syönyt ensimmäisen (-t) konvehdit (-rasiat), paistanut (syönyt) lasten kanssa ensimmäiset (pellilliset) piparit ja ostanut asiaan kuuluvan (-t) suklaapatukka-joulukalenterin (-t). Jäämme jännityksellä odottamaan kuinka tilanteet alkavat eskaloitua tuota juhlapyhää lähestyttäessä…

 

Samalta kirjoittajalta

Kokouskäytänteiden kirjoa

Erilaisten palaverikäytänteiden lähempää tarkastelua. Mukana mm. skutsimiittinki, tsägä-palis ja pönötyspalaverien eri muotoja.

5.11.2021

Tuoreimmat