Kirjoitelmat
1. Eerikäinen Mari-Anne Kanneljärven opisto
2. Santamäki Amelia Ammattiopisto Tavastia
3. Juvonen Roosa Pohjois-Karjalan ammattiopisto
Runot
1. Kimi Velin
Noudatanko normeja oonko poikkeeva?/
Kuljen sata lasissa koska se on mulle tapa oikea/
Elän tän päivän niin kun se ois mun viimenen/
Vaikka muut väittää ettei se niin mene koska oon liian kiireinen/
Pitää nauttii pienist asioist tehä valintoi/
Tuhlaa manit pois ja omiani vartioin/
Tää homma vetää vakavaks sisält ehkä katalaks/
Kun normisti menty sieltä mistä on se aita matala/
Ehkä paha tapana kun miettii mitä on takana/
Painotuksen sanana on tää joskus lähtenyt lavasta/
Aikana jolloin on oltu enemmän radalla en mä pahalla/
Joskus oon miettinyt että voisin takasin palata/
Lähinnä on välillä meno lähtenyt käsistä/
En mä käsitä miksei arvet elämästä häviä/
Enkä mä tiedä onko sillä oikeastaa väliä/
Ne luulee ketkä kuulee mut ne tietää ketkä näkitän/
Mulle sata lasissa määritelmä tarkoittaa sitä/
2. Antti Varjola
Maasta tullut maaksi muuttuu juuret multaan synnyinmaan.
Sukupolvi vaihtuu ja ylpeinä katsoo isät poikiaan.
Ne teot jotka teitte luoden meille maailman.
Vuoksi uhraustenne saivat lapset unen rauhaisan.
Lämpö kodin lämpö rinnan äiti lastaan tuudittaa.
Luo syliin turvapaikan pakoon pahaa maailmaa.
On rakkaus kaikkein suurin voima jonka Luoja suo.
Se pelon muurit murtaa onnen autuaamman tuo.
Hohtaa taivas hohtaa järvet verhoutuen siniseen.
Hanget – Pohjolan vuoret peittyy lumenvalkoiseen.
Tämä maa on koti sielun se kastoi minut elämään.
Vaik’ täältä lähtisin pois tänne ainiaaksi jään.
Kumpujen kätköistä tän maan sisulla päivään seuraavaan.
Oot kuin joutsen joka liitää kohti kauneinta vapauttaan.
Kun sinun arkkua me kannetaan virsi viimeinen lauletaan.
Silloin kaiken ymmärrän annoit meille elämän
puolesta Isänmaan.
3. Iina Siniluoma
Hiljainen kun hetki on kuulen naapureiden tohinan.
Peilistä näen elämäni tarinan.
On mulla muistot pienet ja suuret.
Kenelle niitä kertoisin mitäpä luulet?
Yhdelle taas kahvini katan.