Erityiskiitos:
Autismisäätiö ja Itkonniemen ohjaus- ja valmennuspalvelut – ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista.
Kino Kuvakukko – lämmin kiitos, että avasitte valkokankaan tälle tarinalle.
Ja kaikille teille, jotka teitte tämän elokuvan: Kiitos kaikesta.
Kun elämä muistuttaa elokuvaa, se ei tarkoita pelkkiä onnellisia loppuja tai suuria tunteita. Se tarkoittaa yhteistä käsikirjoitusta. Kohtauksia, joissa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, mutta joissa jokaisella tapahtumalla ja sattumallakin on merkitys.
”Tom Jones ei lue lakia” on elokuva, mutta ennen kaikkea se on yhden miehen visio – ja monen ihmisen työ. AH Filmiteollisuus, Antin tuotantoyhtiö, esitteli uusimman teoksensa toukokuussa Kino Kuvakukossa kutsuvierasyleisölle. Näytös oli enemmän kuin ensi-esitys – se oli elämän juhlaa.
Joskus elämään ja tässä tapauksessa kouluun saapuu opiskelija, jonka matka omaan itsenäiseen elämään on pidempi kuin toisten. On ihan ok poiketa reitiltä ja pysähtyä tankkaamaan siihen huoltasemalle, josta jo ennakkoon tietää, että matkaa voi jatkaa virkistyneenä. Tai ylipäätään jatkaa. Joskus tarvitaan käynnistysapua ja joskus saattavat avaimetkin olla hukassa.
Ohjaaja Antti Helisalmi, TELMA-koulutuksen kasvatti, on jo aiemmilla elokuvillaan osoittanut, mitä syntyy, kun saa toteuttaa itseään omalla tavallaan. Tällä kertaa mukana oli laajempi joukko tukijoita ja tekijöitä – ja vahvana uutena yhteistyökumppanina Autismisäätiö sekä Itkonniemen ohjaus- ja valmennuspalvelut, jotka kaipasivat Savon ammattiopistolta apua kartan lukemiseen, jotta Antin matka saattoi jatkua. Antin viikoittaiset leffahetket Savon ammattiopistossa kertovat siitä miten suurella sydämellä meillä tehdään ja miten suuri vaikutus niillä tutuilla ihmisillä on myös elämän jatkopoluilla. Joskus yhteiskuntaa voidaan pelastaa tekemällä elokuvia, niinhän se strategia 2027 kehottaa meitä tekemään.
Ihan tavallisena tiistaina kutsuvieraat olivat kutsuttuna elokuvan ensi-iltaan. Paitsi, ettei tiistaissa ollut mitään tavallista. Ilmassa oli jännitystä ja juhlan tuntua. Ohjaajan komennot näytöksen kutsuvieraille olivat selkeitä ja yhtä aikaa lohdullisia:
”Käykää sisään ja pyyhkikää jalkanne.”
”Vain nimi alle ja kaikki huolesi haihtuvat pois.”
”Minähän tämän kaiken olen tehnyt,” totesi ohjaaja ensimmäisen elokuvan ensi-iltayleisölle, silmin nähden ylpeänä. Tällä kertaa ohjaaja keskittyi kiittämään näyttelijäsuorituksia.
Yleisön kyyneliin saakka ulottuvilta hetkiltäkään ei vältytty. Elokuvassa ja kartan lukemisessa yhtenä avustajana toiminut Janniina Turunen omassa puheenvuorossa muisteli opintojen aloittamisesta saakka kuljettua matkaa.
– Kiitos, että saimme olla mukana juuri sinun oman elämäsi elokuvassa, Janniina kiitti.
Savon ammattiopiston turvallisuuspäällikkö Timon sanoista välittyi aitous ja yllättyneisyys.
– Oli mahtavaa nähdä Antin työn jälki. En tiennyt roolini olevan näin iso, Timo totesi yllättyneenä.
Tämän elokuvan tärkein opetus ei ehkä koskaan päädy valkokankaalle. Se näkyy kuitenkin siinä, miten työelämäyhteistyötä voi toteuttaa. Kun opiskelijoita yhdistää yhteinen projekti, syntyy oppimista, joka ei mahdu tuntisuunnitelmiin. Joku sai lisää rohkeutta, joku löysi äänen, joku oman paikkansa. Ja ehkä kaikkein tärkeintä – yhdessä opittiin, että jokainen meistä saa olla pääosassa omassa tarinassaan. Harva ryhmä saa kokea tällaista, ja vain Antti Helisalmi voi opettaa meille niin paljon itsestämme, toisistamme – ja siitä, miten tehdään asioita aidosti yhdessä.
Ohjaajan tankki on täynnä, mukana on kartta ja kompassi. Antin elämä on järjestyksessä ja hän pärjää kyllä.
– Kaikille kiitos kaikesta. Kaikki ihmiset ovat syntyneet joko elokuvan tekijäksi tai miksi vaan, rohkaisee ohjaaja. Ai niin ja erityiskiitokset taiteilija tahtoi kuitenkin lähettää ahkerille apulaisille, ”no tietysti Jennalle ja Janniinalle”!
Nyt on sinun vuorosi nähdä elokuva!