Turvallisesti Groningenissa: toinen hankekokous

Erasmus+ for Security –projektin toinen kokoontuminen oli 13. - 17.3.2017 Alankomaissa Groningenissa. Kovin oli jo keväistä ja kaunista, hyvässä seurassa katseltiin mini-Amsterdamia, päästiin iltaekskursiolle tulppaanitilalle… mutta turvallisuusasiasta puheen ollen: Kokoonnuttiin maanantaiaamuna paikalliselle yhteistyökoululle Alfa Collegelle ja ryhdyttiin töihin. Tässä välissä on mainittava, että koulurakennukseen kuuluu upea sisäluistelurata, jonka tapahtumia voi seurata useiden luokka- ja kokoustilojen ikkunoista.

Viikon aikana purettiin turvallisuusalan opiskelijoille Iso-Britanniassa, Suomessa, Unkarissa, Irlannissa ja Alankomaissa tehtyä kyselyä ja mietittiin suuntaviivoja oppimateriaalin tekemiselle. Tarkoitushan on laatia sellaista oppimateriaalia, joka tukee turvallisuusalan opiskelijan kansainvälisyysosaamista ja toimimista erilaisista kulttuureista tulevien kanssa. Tässä kokoontumisessa, keskusteluissa ja yhteenvedossa tuli mielestäni erittäin hyvin esille se, että hyvin iso osa projektissa valmistettavasta materiaalista sopisi alalle kuin alalle. Sivutuotteena siis hyvää yleismateriaalia!

Hollannin kielen tunnilla ROC Friese Poortissa

Alankomaissa on valtavasti osaamista valtakielen ja –kulttuurin opettamisesta maahanmuuttajille. Pääsimme itse kokemaan, miltä tuntuu, jos ei osaisikaan kieltä: meille järjestettiin hollannin kielen oppitunti. Lisäksi pakolaiset kertoivat omista ihmiskohtaloistaan, sopeutumisestaan ja elämisestä vieraassa ympäristössä.

Yksi iltapäivä käytettiin vierailulle vankilassa. Prison Immigrants on tarkoitettu maahanmuuttajavangeille, jotka palautetaan välittömästi kotimaahansa, kun kotimaa on katsottu turvalliseksi. Vangeille ei siis järjestetä mitään yhteiskuntaan sopeuttavaa ohjelmaa, vaan he odottavat (yleensä erittäin vastentahtoista) palautusta kotimaahansa – mutta läheskään kaikkien vankien kotimaata ei enää ole olemassakaan. Myös kotimaan levottomien olojen vuoksi vankeusaika ko. vankilassa on venähtänyt joillakin reippaasti yli 10 vuoteen. Erityisen mielenkiintoinen seikka nousi esille, kun kiersimme tervehtimässä vuorossa olevia vartijoita ja opiskelijoita: reilusti yli puolet miesvankilan työntekijöistä on naisia. Naisvartijat sopivat kuulemma erittäin hyvin tähän työhön, koska uhoamista ja kukkoilua ei vankien ja naisvartijoiden välillä juuri ilmene.

Oppimateriaalin valmistaminen jatkuu: jaoimme viikon lopulla tehtävät kouluittain ja vähän maittainkin. Luokittelimme kyselyn perusteella rakennettavat koulutuskokonaisuudet, ja niistä sitten pyrittiin poimimaan kullekin soveltuva osa-alue työstettäväksi. Marraskuussa Irlannin Galwayn kokoontumisessa meillä pitäisi olla jo osittain valmista materiaalia kulttuurien kohtaamiseen.